Pikku-Veikko kertoo muisteloita vuoden ajalta Hepokatissa: ”Miun
isäni nimi on Veikko. Miulle on kerrottu, että isäni jäi Taipalsaarelle, jossa
mie olen syntynyt. Tulin auton takapoksissa tänne Punkaharjulle. Kesäemäntä ihminen
oli minua hakemassa kesäisännän kanssa. Jaan karsinan Watti-nimisen mahtailijan
kanssa. Tai se ainakin yrittää pomottaa. Miusta on paljon mukavampi kiipeillä kuin
olla komennettavana. No olkoon. Miusta talvi oli vähän tylsä. Mie pidän
esiintymisestä, mutta ihmisiä, joille voi esiintyä, oli harvakseltaan - ja mie
pääsin pitämään näytöksiä vain omalle väelle. Luulen, että ihmiset luulevat,
että maatilalla ei ole talvella elämää. Voi voi, aina on elämää. Mahtavia ne
kerrat, kun pääsin ulos lumihankeen tepastelemaan.”
Talven jälkeen valon määrä alkoi lisääntyä ja Pikku-Veikko
pääsi useinkin ulkoilemaan.
Pikku-Veikko jatkaa: ”Maisemataululla käynti keväällä kyllä
sykäytti. Mahtava paikka. Kesäisantä oli aparaatin kanssa ottamassa kuvia.
Tietysti. Laittoivat nimet vieraskirjaankin. Kesäisäntä sanoo, että
maisemataulu on hänen neljäs näyttelynsä. On siellä ainakin raamissa joka hetki
uusi kuva. Kehityspäällikkö tyttö vei miut ulos. Ympärillä pyöri Sisko-niminen
musta koira. Sisko-koira kertoi miulle olevansa töissä. No jaa. Meillä on
jokaisella tietysti omat hommat. Miulla on Pikku-Veikon hommat ja Siskolla on
Sisko-koiran opastushommat. Ja kesäisäntä häärää aparaatin kanssa. On kuulemma
aina pyhäpäivä, kun voi ottaa valokuvia. Arjesta ei ole tietoakaan, sanoo kesäsisäntä.”
Pikku-Veikko on jo ollut joitakin viikkoja ulkoaitauksessa.
Talviturkki on vaihtunut kesäturkiksi ja ulkona on mahtava viettää aikaa.
Muuttolinnut ovat alkaneet palata – pääskysenkin sanotaan tulleen. Pesäpuuhissa
ovat. Pikku-Veikko ja Watti odottavat innolla sitä, että ne pääsisivät uuteen
aitaukseen isojen kivien päälle kiipeilemään. Mahtava kesä on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti