Pikku-Veikko viime kesän tulokasesiintyjä tai -näyttelijä

Pikku-Veikko kertoo muisteloita vuoden ajalta Hepokatissa: ”Miun isäni nimi on Veikko. Miulle on kerrottu, että isäni jäi Taipalsaarelle, jossa mie olen syntynyt. Tulin auton takapoksissa tänne Punkaharjulle. Kesäemäntä ihminen oli minua hakemassa kesäisännän kanssa. Jaan karsinan Watti-nimisen mahtailijan kanssa. Tai se ainakin yrittää pomottaa. Miusta on paljon mukavampi kiipeillä kuin olla komennettavana. No olkoon. Miusta talvi oli vähän tylsä. Mie pidän esiintymisestä, mutta ihmisiä, joille voi esiintyä, oli harvakseltaan - ja mie pääsin pitämään näytöksiä vain omalle väelle. Luulen, että ihmiset luulevat, että maatilalla ei ole talvella elämää. Voi voi, aina on elämää. Mahtavia ne kerrat, kun pääsin ulos lumihankeen tepastelemaan.”

Talven jälkeen valon määrä alkoi lisääntyä ja Pikku-Veikko pääsi useinkin ulkoilemaan. 

Pikku-Veikko jatkaa: ”Maisemataululla käynti keväällä kyllä sykäytti. Mahtava paikka. Kesäisantä oli aparaatin kanssa ottamassa kuvia. Tietysti. Laittoivat nimet vieraskirjaankin. Kesäisäntä sanoo, että maisemataulu on hänen neljäs näyttelynsä. On siellä ainakin raamissa joka hetki uusi kuva. Kehityspäällikkö tyttö vei miut ulos. Ympärillä pyöri Sisko-niminen musta koira. Sisko-koira kertoi miulle olevansa töissä. No jaa. Meillä on jokaisella tietysti omat hommat. Miulla on Pikku-Veikon hommat ja Siskolla on Sisko-koiran opastushommat. Ja kesäisäntä häärää aparaatin kanssa. On kuulemma aina pyhäpäivä, kun voi ottaa valokuvia. Arjesta ei ole tietoakaan, sanoo kesäsisäntä.”

Pikku-Veikko on jo ollut joitakin viikkoja ulkoaitauksessa. Talviturkki on vaihtunut kesäturkiksi ja ulkona on mahtava viettää aikaa. Muuttolinnut ovat alkaneet palata – pääskysenkin sanotaan tulleen. Pesäpuuhissa ovat. Pikku-Veikko ja Watti odottavat innolla sitä, että ne pääsisivät uuteen aitaukseen isojen kivien päälle kiipeilemään. Mahtava kesä on tulossa.

Uudet tulokkaat poni ja hevonen

Vertti kertoo: ”Mitä nyt tapahtuu? Auto vetää hevoskuljetusvaunua ja nyt se pysähtyy tuohon aidan viereen. Ihmiset kulkevat edestakaisin. Osa seisoskelee. Mitä nyt? Tuleeko se jo monta viikkoa kaivattu kaveri lopultakin? Mitä? Mitä? Ja tuo yksi ihminen on taas tuon kummallisen aparaatin kanssa, joka hämärässä aina välillä välähtää kirkkaasti.”

 Ihminen on kesäisäntä, jolla on kamera, jossa on salama.

”Uusi poni. Vau! Ihan kuin Sandra! Tervetuloa talliini. Muttei se ole Sandra! Ja hevonenkin! Suliverko? Ei se voi olla Suliver, koska se muutti vehreille laitumille aikaisemmin keväällä. Rauha Sulin muistolle. Ihmiset vievät ne molemmat ala-aitaukseen. Miksei samaan aitaukseen minun kanssani? Katsotaan.  Tulkaa tänne! Nyt ne juoksevat aitauksessa ja päästävät matkan höyryjä pois.”

 

 ”Nyt ihmiset avaavat aitauksen portin ja minä pääsen uusien kavereiden joukkoon. Käynpä heti tervehtimässä pikku ponia. Mikähän sen tulokkaan nimi on? Ihmiset hokevat jotakin. Älä potki, senkin iso ketale. Ketale on sinun nimi ainaskin. Ala-aitaus on minunkin laidun. Karkuun. Tässä on sinulle omalla takamonollani. Etkä sinäkään osunut. Piirileikkiä. Juoksen sitten karkuun. Ei osu, vaikka kuinka sinä iso ruskea ketale yrität potkaista. Kyllä sinä saat puolestani olla pomo, jos vaan heittäydytte kaverikseni. Olen ollut viikkoja yksin. Meille kaikille kolmelle on täällä oikein hyvin tilaa. Uskokaa nyt, me olemme lauma. Mahtavaa.”

 

Sillä tavalla Hepokatin oma poni Vertti kertoi kesätulokkaiden ensitapaamisesta maatilalla Punkaharjulla. Tulokasponin nimi on Fridaliina, kutsutaan myös Fridaksi. Tulokashevosen nimi on Helmiina-Kuu ja se jopa löytyy Hippoksen rekisteristä. Kutsutaan myös Helmiksi.

Vertti jatkaa: ”Meillä täällä Hepokatin maatilalla on joitakin alkuasukkaita ja paljon tulokkaita, joista kerron lisää, kun pääsen sinuiksi näiden uusimpien kanssa. Ne alkavat olla jo kavereita muutaman viikon jälkeen. Hyvin meillä jo menee yhdessä. Viime kesänä uusia tulokkaita olivat Veikko-vuohi ja osa lampaista. Tänä kesänä on tulossa heinäkuussa vielä ainakin pieniä juuri syntyneitä kissanpoikasia. Mahtava kesä on tulossa. Iso ja mahtava lauma on ympärillä. Toivottavasti tulee paljon ihmisiä katsomaan meitä.”

Vertti on syntynyt ja saanut elää koko elämänsä samoissa maisemissa. Onnellisena. Nuo tulokkaiden potkimiset ovat tavallisia tutustumisia heppa- ja ponimaailmassa. Kerrotaan. Ohimeneviäkin.

Vertti: ”Ihan näinä päivinä ovat tulossa uudet possut. Lauantaina tulevat. Muistan kun viime vuonna Pöhkö ja Röhkö tulivat, niin possujen tuojaihminen kantoi ne niiden karsinaan. Muistan myös kun possut lähtivät syksyllä lokakuussa, kun aamulla oli vielä pimeää. Silloin niitä ei kantanut kukaan. Ei jaksanut. Mihinkäköhän ne menivät? Olisivat voineet lähteä jo aikaisemmin, kun possut tai oikeammin jo tässä vaiheessa siat pääsivät irti ja talon entinen hevonen Suliver yritti potkaista Pöhkö-possua, kun se puolusti kavioillaan minua laumani johtajana. Pöhkön sorkat olivat vauhdissa karkumatkalla – voi, että iso 130 kiloinen sika voi mennäkin niin kovaa vauhtia.”

 Vertillä on nyt oikein mukavaa omassa uudessa laumassa Fridan ja Helmin kanssa. Kesää ja vieraita on mukava odottaa. Aitojen takana on lisää muuta laumaa. Lauma on positiivinen sana.