Kesäisännällä on ollut ulkohommia - tietokonehommien kustannuksella

Maatila- ja kirppispäivä oli Hepokatissa yhtä hulinaa eli tässä on yhden päivän lyhyitä kokemuksia 18.7.2014  (Jutun teossa auttoi Ida, jolle suuri kiitos ja kuvien otossa auttoi Iida K, jolle myös suuri kiitos)

Jo perinteeksi muodostunut maatilan esittäytymispäivä tänä vuonna saatiin toteuttaa auringon paahtaessa. Useat maatilan tuotteiden tarjoajat toivat tuotteitaan näytille. Kirpparikansaa odotti tusina pöytää täynnä tarjouksia. Lukuisia työnäytöksiä oli menossa ja vanhan kaluston lisäksi traktorit esittäytyivät. Uutta oli Kii-Kaa keinupuiston avajaiset.

Maatilakierros on lapsille ja aikuisille

Samaan aikaan kirppiskaupan kanssa starttasi monikymmenpäiselle väelle maatilakierros. Punatukkainen eläintenhoitaja Sara vei joukon kanojen luo, sitten lampaiden luokse samalla kertoen eläinten elintavoista. "Lampaat ovat laumaeläimiä ja yhtä lammasta ei saa pitää, vaan niitä on oltava useita laumana", hän valistaa. "Maatilakierroksella saa ruokkia eläimiä, mutta muulloin ei saa,
etteivät eläimet sairastu väärästä ruuasta." Kun lampaat, vuohet, ponit, hevonen, possut ja puput olivat esittäytyneet, niin voitiin jatkaa myyntipöytyien tarjousten tutkimista.

Aarre löytyi oikean metsästyksen jälkeen lopulta

Aarteenmetsästyksessä oli tehoryhmä asialla: 25 lasta ja kymmenen vanhempaa. Kun ensimmäinen tuohinen kartta oli löydetty, niin matka jatkui toisen piilotetun kartan ohjaamana heinäpellolle asti. Heinäseipäät ympäröivät aarteenmetsästäjät. Uuden toisen kartan mukaan aarre saattoi olla jopa traktorissa. Traktorit piti tutkia. Lopulta aarrearkku löytyi heinäseipään alta ja se vietiin maitokärryillä avattavaksi porukalla Hepokatin kahvilan eteen. Avaaminen oli aarteenmetsästyksen jännittävin hetki.

Kissanpentujen nimiäiset oli päivän kohokohta

Kymmenviikkoisten kissanpentujen nimiäisiä odotettiin. Yleisö oli saanut tehdä ehdotuksia Facebookissa. Nimiehdotuksia tuli kymmenittäin. Hepokatin kehityspäällikkö Aino Utti kertoi kirjavien tyttökissojen nimiksi valitun Huli ja Hali kuulemma luonteen mukaan. Punaisen poikakissan nimeksi valittiin yksimielisesti Bebe, joka tulee ehdottajan Anu Salomaan mukaan sanoista B&B eli Bed&Breakfast. Tyttöjen nimiehdotukset antoi Nina Ramstedt. Ensi vuonna on jälleen tarjolla uusi maatilaohjelma.

Seppo Villan lampaankeritsemisnäytös

Keritsijämiehen sukunimi Villa sopii lammasfarmarille. Seppo Villa tulee Joutsenosta omalta lammastilaltaan. Hän näytti mallia kuinka lampaalta lähtee turkki kesähelteellä. Keritsemisesitys kesti kolme varttia, josta puolet kului kymmenpäisen yleisön kanssa keskusteluun. "Terävien keritsimen terien kanssa pitää olla huolellinen, ettei lampaan nahka mene rikki.", hän näyttää ja neuvoo. Lampaalla oli kuumana kesäpäivänä pienen keritsemisen aikaisen hankalan hetken jälkeen viileämpi olo ilman turkkia. Lapsilla oli huoli, että lammas ei saa henkeä, koska keritsijä istui lampaan päällä. "Lammas pysyy paikoillaan hyvin, kun sen päällä istuu. Henki kulkee hyvin. Joskus jotkin lampaat jopa tykkäävät villan parturoinista", valisti kokenut keritsijä.

Keppihevoskilpailu

Keppihevosten ystäville oli järjestetty kilpailu, jossa hypittiin Hepokatista lainatuilla tai omilla keppihevosilla erilaisten esteiden yli. Kilpailussa oli kolme sarjaa: alle 7-vuotiaiden sarja, yli 7-vuotiaiden sarja ja hupisarja yli 15-vuotiaille. Kaikissa sarjoissa nähtiin upeita taidonnäytteitä, ja hupisarjaankin saatiin kolme miestä mukaan kilpailemaan. Kaikki pääsivät esteradan onnistuneesti läpi ja Iida palkitsi voittajat.

Nypetys

Heinäseipäät ovat nypetystä eli vanhalla työtavalla toteutettuja, mutta ne on nimetty
ja numeroitu päreeseen, sitten niistä on otettu digitaalinen valokuva ja laitettu ne nettiin.

PihaKirppis

PihaKirppikselle oli saapunut yhdeksän myyjää tarpeettomiksi käyneiden vaatteiden ja tavaroiden kanssa. Myyntipöydiltä saattoi löytää muun muassa kirjoja, lastenvaatteita, leluja, tuoreita mustikoita sekä itsetehtyjä koruja. Pöytäpaikka oli maksuton, joten tappiolle ei kukaan jäänyt. Kirppismyyjien lisäksi paikalle oli saapunut Päivi Laurikainen, joka teki helliviä pikakäsihoitoja Mary Kayn tuotteilla.


Smoothie- ja vohvelibaari (by teksti Ida Hanski)

Vohveleita paisteltiin oikein urakalla, kolme vohvelirautaa oli kovassa käytössä, kun tilauksia tuli yksi toisensa perään. Myös raikkaat banaani- ja mansikkasmoothiet tekivät kauppansa helteisessä säässä. Mansikat oli hankittu hiukkajokelaiselta Ismo Laamaselta, ja niitä oli myös myynnissä rasioittain. Myyntiin oli saatu lisäksi Kuorttilan luomukananmunia Lappeenrannasta ja Virtasalmen Viljatuotteen jauhoja. Suolaisen nälkäisille tarjoiltiin herkullisia maalaishodareita, joissa oli käytetty Hepokatin kotitekoisia kastikkeita, Laitisen kotileipomon sämpylöitä sekä Seppo Villan lammasmakkaroita.

 Frisbeegolf-kilpailu

Uudella yhdeksänväyläisellä Frisbeegolf-radalla pidettiin ensimmäiset kilpailut. Radan suunnittelussa auttoi erikoisfrisbeeseura Linnan Mando Savonlinnasta. Radan väylillä on nimet ja yksi haasteellisimmista väylistä oli metsässä oleva Linnan Mandon nimikkoväylä. Kuumana päivänä kisaan osallistui parikymmentä innokasta frisbeegolfaajaa. Parhaan tuloksen heitti talvifrisbeeamatööri ja kesäpuolifrisbeeammattilainen Timo Kortemäki. Hauskinta oli heittää monta kertaa, sanoivat monet osallistujat. Ja jatkoivat, että harjoittelulla pääsee parempiin tuloksiin.

Kii-Kaa! & Muotoiluhuone Saara Utti Oy (teksti by Ida Hanski)

Saara Utti toi suunnittelemiaan Kii-Kaa!-keinuja Hepokattiin, joista saatiinkin syntymään oikein Kii-Kaa!-puisto. Kii-Kaa!-keinut ovat iloisen värisiä puukeinuja, jotka on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Lauta voi olla vaikkapa vanhasta ovesta tai ladon seinästä.Päivän aikana arvottiin yksi vaaleanpunainen Kii-Kaa!-keinu, jonka voitti itselleen Pirjo Vuoksela.

"Kunttarin kohdalla on kuoppia" - Watch out!

Hepokatti. Mikä se on? Se on lapsiystävällinen maalaismiljöö Vaahersalossa Punkaharjulla. Se on myös heinäsirkkojen lajiin kuuluva Idän hepokatti. Mahtavat leuvat. ”Alkavat mahtavan sirityksen heinäkuussa. Kyllä kelpaa käyskennellä laitumella.”, odottaa Vertti-poni. ” Я не знаю” lisäävät tämän kesän possutulokkaat venäjän kielen taitoisina aidan toiselta puolelta. Juniorit eivät tiedä, mikä meno on hepokateilla loppukesästä. ”лето хозяин, чтобы сделать фотографии”, jatkaa karkealla venäjällä.

Miten Hepokattiin pääsee polkupyörällä? Vastaus on, että tietenkin teitä pitkin! Asfalttia on perille asti. Vain sata metriä on hiekkatietä. Ja kunttarin notkelmassa on kuoppia tai reikiä asfaltissa. Syviä. Kuoppia, niin kuin laulussa Valtatie 66:n sanoissa Kolisevan kohdalla on kuoppia.”Kunttarin kohdalla on kuoppia.” ”Varokaa”, sanoo Vertti-poni. ”Watch out, be careful!”, määkäisee Watti-vuohivanhus englanninkielen taitoisena toiselta puolelta aitaa.

Hepokattiin on hyvä pyöräillä: Lappeenrannasta (kuvassa Jari näyttää mallia) ja Joensuusta reilut 130 kilometriä, Imatralta 100 km, Savonlinnasta ja Parikkalasta reilut 30 km ja Kerimäeltä reilut 20 km. Sopiva matka tulee oman kunnon mukaan. Tulosuunta on oman sijainnin mukaan. Kaikkialta muualta on enempi tai vähempi matkaa polkupyörällä. Tai autolla. 

Tässä on raportti Linnunlaulusolan pöntöistä Birdlifen pönttöpongauksen viikonloppuna. Osoitteessa Linnunlaulusola nro 7:ssä ”Tipulan pöntössä” asustaa pikkuvarpusen perhe. Ulko-ovessa lukee ”Pikkuvarpuset”.  Linnunlaulusola nro 9:ssä ”Jasminin pöntössä” asuu sinitiaisen perhe, ovessa ”Sinitiaiset”. Aika monta muutakin perhettä asustelee Linnunlaulusolalla.

Kesäisäntä toivoi kovasti kottaraisia, mutta havaintojen mukaan niitä ei ole näkynyt. ”Se johtuu siitä, että laittoivat pöntöt roikkumaan heiluvina oksista, enkä pääse niihin kiinni”, selvitti pihan paras metsästäjä Viiru-kissa. Tarkkailu jatkuu ja kesäisännän fotoaparaatti on valmiina ikuistamaan senkin tapahtuman jonakin päivänä. Kissa-, kirja- ja kukkatäti-ihminen bongasi pöntöt tarkkaan.

"Pahus! Äkkiä karkuun." kuului hätäinen Viivi-kissan naukaisu ja kaksi hahmoa säntäsi pihan poikki aittaa kohti. Aitan alla oli kissojen turvapaikka kaikenvärisiltä koirilta. "Tämä on elämää", nautti vierailulla ollut Cobra-koira.

Pikku-Veikko viime kesän tulokasesiintyjä tai -näyttelijä

Pikku-Veikko kertoo muisteloita vuoden ajalta Hepokatissa: ”Miun isäni nimi on Veikko. Miulle on kerrottu, että isäni jäi Taipalsaarelle, jossa mie olen syntynyt. Tulin auton takapoksissa tänne Punkaharjulle. Kesäemäntä ihminen oli minua hakemassa kesäisännän kanssa. Jaan karsinan Watti-nimisen mahtailijan kanssa. Tai se ainakin yrittää pomottaa. Miusta on paljon mukavampi kiipeillä kuin olla komennettavana. No olkoon. Miusta talvi oli vähän tylsä. Mie pidän esiintymisestä, mutta ihmisiä, joille voi esiintyä, oli harvakseltaan - ja mie pääsin pitämään näytöksiä vain omalle väelle. Luulen, että ihmiset luulevat, että maatilalla ei ole talvella elämää. Voi voi, aina on elämää. Mahtavia ne kerrat, kun pääsin ulos lumihankeen tepastelemaan.”

Talven jälkeen valon määrä alkoi lisääntyä ja Pikku-Veikko pääsi useinkin ulkoilemaan. 

Pikku-Veikko jatkaa: ”Maisemataululla käynti keväällä kyllä sykäytti. Mahtava paikka. Kesäisantä oli aparaatin kanssa ottamassa kuvia. Tietysti. Laittoivat nimet vieraskirjaankin. Kesäisäntä sanoo, että maisemataulu on hänen neljäs näyttelynsä. On siellä ainakin raamissa joka hetki uusi kuva. Kehityspäällikkö tyttö vei miut ulos. Ympärillä pyöri Sisko-niminen musta koira. Sisko-koira kertoi miulle olevansa töissä. No jaa. Meillä on jokaisella tietysti omat hommat. Miulla on Pikku-Veikon hommat ja Siskolla on Sisko-koiran opastushommat. Ja kesäisäntä häärää aparaatin kanssa. On kuulemma aina pyhäpäivä, kun voi ottaa valokuvia. Arjesta ei ole tietoakaan, sanoo kesäsisäntä.”

Pikku-Veikko on jo ollut joitakin viikkoja ulkoaitauksessa. Talviturkki on vaihtunut kesäturkiksi ja ulkona on mahtava viettää aikaa. Muuttolinnut ovat alkaneet palata – pääskysenkin sanotaan tulleen. Pesäpuuhissa ovat. Pikku-Veikko ja Watti odottavat innolla sitä, että ne pääsisivät uuteen aitaukseen isojen kivien päälle kiipeilemään. Mahtava kesä on tulossa.